Kaikille on varmaan heränny jo kysymys, mikä helvetin hiivasyndrooma? No, sana helvetti kuvaa sitä jo tarpeeks hyvin, vaikka kyse ei oo todellakaan mistään vakavasta ja välillä tuleekin huono omatunto valittaa tälläsestä, koska maailmassa on miljoona vakavampaakin sairautta ym. Tästä kärsiminen on kuitenkin henkisesti tosi raskasta kaikkien fyysisien oireiden lisäksi.
Yritän kertoa lyhyesti mistä on kyse: Terveellä ihmisellä on paksusuolessa vähän Candida Albicans -nimistä hiivakasvustoa pyöreessä solumuodossa. Jostain syystä ja yleensä useiden tekjöiden vuoksi tämä normaali hiivakasvusto "räjähtää" kasvamaan ja muodostaakin pitkiä rihmoja ja leviää paksusuolesta myös muualle ruoansulatuskanavaan ja kehittyy hiivasyndrooma. Hiivakasvusto erittää erilaisia toksiineja eli myrkkyjä, jotka leviää verenkierron mukana ympäri elimistöä ja aiheuttaa kymmeniä erilaisia oireita joka puolella kehoa.
No sitten niihin oireisiin. Niitä riittää aina ihottumasta jatkuvaan väsymykseen ja vatsakipuihin ja on kaikilla ihmisillä varmaan tosi yksilölliset ja erilaiset. Omalla kohdalla suurimmat ongelmat on nimenomaan suolistossa ja ihossa. Kaikki alkoi iho-oireilla syksyllä 2010 ja mulla oli melkein koko ajan kaulassa ja suun ympärillä ihan ihmeellistä ihottumaa, johon ei mitkään voiteet ja lääkkeet auttanu. Ihotautilääkäreilläkin tuli ihan kiitettävästi rampattua. Ihottuma alko aina huulien rohtumisella ja suunpielet meni rikki, jonka jälkeen se levisi nenän alapuolelle ja poskiin ja pahimmillaan näytin tältä:
Oli epämukavaa kulkea julkisilla paikoilla ja käydä koulussa, koska koko ajan ajatteli miltä näyttää ja sen lisäks ihottuma myös kirveli, hilseili ja kutisi. Koko ajan sai laittaa rasvaa, koska mitä kauemmin oli ilman voiteita sitä epämiellyttävämpää oli. Huulirasvaa meni vuoden aikana ainakin 10-20 tuubia. Tossa vaiheessa olin vielä muuten suhteellisen terve lukuunottamatta satunnaisia päänsärkyjä mitä mulla on ollut pienestä pitäen. Jos olisin tiennyt mitä kaikkea on vielä edessä, olis klovnilta näyttäminen varmaan lähinnä naurattanut. Aloin olla kuitenkin tosi epätoivonen, koska mitään syytä ihon oireilulle ei löytynyt. Juuri toi epätoivoisuus ja tietämättömyys oli pahinta... Sain lähetteen TYKSiin laajaan allergiatestiin mutta tulokset olivat negatiivisia enkä ollut millekään allerginen. Ihottumaan liittyen parhaiten muistuu mieleen vanhojen tanssit, kun naama lehahti kolme päivää ennen tansseja pahimmilleen mitä oli koskaan ollut ja pelkkä suun avaaminen sattui. Iski lievästi sanottuna paniikki ja varoitin tanssipariakin, että saatan näyttää vähän erikoiselta. En mennyt noina kolmena päivänä kouluun, vaan olin kotona ja join koko ajan vettä enkä uskaltanut syödä juuri mitään. Sain ihottuman kuriin just in time ja meikillä pystyi peittämään lopun punoituksen.
Ihottuma on vähentynyt ajan mittaan ja sitä esiintyy enää harvoin ja nykyisin enemmän päänahassa kuin naamassa, mikä on helpotus. Keväällä 2011 sen ohella alkoivat kuitenkin epämääräiset vatsavaivat ja -kivut. Aluksi oli outoa turvotusta, pientä kipuilua ja ilmavaivoja, jotka pahenivat ja pahenivat. Seuraavan kahden vuoden aikana kävin jatkuvasti lääkärissä: allergiatesteissä, yleislääkärillä, ihotautilääkärillä, vatsaelinkirurgilla, ultraäänitutkimuksissa, gynekologilla, neurologilla, useissa verikokeissa ja muissa kokeissa. Kaikki mahdolliset keliakiat, laktoosi-intoleranssit, helikobakteerit ym. suoliston sairaudet poissuljettiin ja mitään syitä ei oireiluille löytynyt, vaikka oireet edelleen pahenivat. Vatsa turposi usein jalkapalloksi, kouristeli, kaasua muodostui runsaasti ja suoliston "kupliminen" suorastaan tuntui ja kuului ulkopuolelle (en siis ollut nälkäinen, vaikka mahan kurnimisesta saattoi luulla). Olo oli välillä todella väsynyt ja yhtäkkiä saattoi tulla voimaton olo, hyvä että jaksoi edes kävellä. Lisäksi viikottaiset jopa jokapäiväiset päänsäryt voimistuivat ja olivat kivuliaampia ja mulla oli myös outoja hermokipuja. Huomasin myös, että ruuan (varsinkin leivän ja kaikenlaisen makean) himo oli valtava verrattuna aikaisempaan normaaliin olotilaan. Vaikka ei ollut lainkaan nälkä, teki usein vain mieli leipää...
Mahdollisia oireita hiivasyndroomassa: http://www.hiivasyndrooma.com/oireet
Koska mitään tautia/sairauksia ei löytynyt, aloin itse googlettamalla etsiä vastauksia ja mahdollisia syitä jokapäiväistä elämää häiritseville oireille. Törmäsin hiivasyndroomaan ja havahduin kuinka kaikki epämääräiset selittämättömät oireeni sopivat hyvin taudinkuvaan. Hiivasyndroomassa tärkeintä on jättää kaikki sokeria, hiivaa ja valkoisia jauhoja sisältävät tuotteet pois ruokavaliosta, joten kokeilin ns. hiivadieettiä. Jo ensimmäisen viikon jälkeen oireet helpottivat ja olo oli parempi, joten jatkoin dieettiä jonkin aikaa. Vatsakipuja oli kuitenkin edelleen ja sosiaalinen elämä hankaloitti dieetin ylläpitoa (esim. alkoholi ehdottomasti kielletty). Tässä vaiheessa en myöskään ollut varma, olinko tehnyt oikean diagnoosin ja onko dieetistä oikeasti hyötyä. Epätoivo iski taas ja päätin vaan elää oireiden kanssa ja odottaa jospa ne ajan kanssa menisivät ohi. Silloin tällöin kokeilin hiivadieettiä uudestaan, pisimmillään 2 kk mutta oireet tulivat aina takas dieetin jälkeen. Oireet, epätoivo ja ruokavaliolla jatkuva sählääminen vaikuttivat myös mielialaan ja ei ihme, koska mielialan vaihtelut, masennus, hermostuneisuus ym. ovat myös hiivasyndrooman oireita.
Viimeinen pisara oli ylioppilaskirjotukset: 6 tuntia istumista. Neljän tunnin jälkeen ilmaa oli kertyny suolistoon jo reippaasti ja "kupliminen" ja kouristelu sattui ja vei keskittymistä. Yritin kumminkin olla ajattelematta asiaa ja vimpan tunnin tein koetta vedet silmissä, koska tuntu kirjaimellisesti siltä että suolta revittäisiin irti. Voimia vei myös se, että yritti olla normaalisti, koska muut ei tienny mun vaivoista enkä jaksanut koskaan niistä sen enempää alkaa selittelemään. Kotona purskahdin itkuun ja päätin et jotain on tehtävä. Äitin kanssa mietittiin mitä vaihtoehtoja on vielä jäljellä ja äiti ehdotti, että mennään homeopaatille. Varattiin aika ja maaliskuussa 2013 menin vastaanotolle sillä asenteella et taas yks turha lääkärikäynti lisää. Homeopaatti vaikutti kuitenkin heti hirveen asiantuntevalta ja vakuutti et vaivojen syy tulee selviämään varmasti. Hän opasti ottamaan yhteyttä MDD-terveyspalveluihin (http://www.mdd.fi/) ja tilaamaan tarvittavat välineet veri- ja ulostenäytteitä varten. Näytteet lähetettiin Amerikkaan ja mulle tehtiin siis laaja ruuansulatusanalyysi + parasiittitutkimus sekä ruoka-aineallergia ja yliherkkyystestit. Näitä ei ilmeisesti tehdä Suomessa lainkaan.
Tulokset tuli kuukauden päästä ja varattiin uus aika samalle homeopaatille, joka analysoi ja kertoi perusteellisesti mitä ne piti sisällään. Olin oikeessa, hiivaahan mun suolistossa oli. Hiivan lisäksi löyty parasiitti, Dientamoeba fragilis eli joku mikroskooppinen siimaeliö, joka aiheuttaa myös samanlaisia oireita joita mulla on. Tulokset osotti myös et oon herkkä eli jollain tapaa allerginen vehnälle. Kolmen vuoden epätoivon, lääkärissä ravaamisen ja itsensä kipeeksi maksamisen jälkeen olin niiiiin helpottunut, koska sain vihdoin varsinaisen diagnoosin. Lääkäri määräs mulle parasiitteihin vahvat antibiootit, hiivaan ruokavaliohoitoa ja kehotti mua menemään ravitsemusterapeutille. Otin antibioottikuurin ja aloitin taas hiivadieetin, tällä kertaa kuitenkin motivaatio oli korkeella koska tiesin tarkkaan mikä mua vaivasi. Dieetti loppu kesälomaan ja olin pari kuukautta lähes oireeton. No on sanomattakin selvää et kesään kuuluvan bailaamisen ja elämästä nauttimisen jälkeen vatsa alko taas suoraan sanoen vittuilemaan.
Nyt syksyllä ja kuukauden Espanjassa olon (ja vaalean vehnämössöleivän syömisen) jälkeen oireet on ollu taas pahimmasta päästä ja päätin, että haluun tästä nyt lopullisesti eroon. Siihen ei auta mikään muu kuin tiukka ruokavalio ja kärsivällisyys useita kuukausia, jopa vuoden :(. Aikasemmin ongelmana on ollu se , että en oo ollu hiivadieetillä tarpeeks pitkään ja hiivasoluja on jääny vielä mun elimistöön ja räjähtänyt vähän ajan päästä taas kasvuun. Lisäks mulla ei oo ollu mitään hirveen selkeitä ohjeita mitä kannattaa syödä ja millon (en koskaan käynyt ravitsemusterapeutilla) , joten dieetin teho ei oo ollu varmaan paras mahdollinen. No nyt oon hommannu Jouko Pursiaisen Hiivasyndrooma & luonnonmukaisen hoidon opas -kirjan, joka todella vaikuttaa pelastajalta! Suosittelen sitä kaikille, jotka epäilee hiivasyndroomaa. Joulukuussa toisen Espanjan reissun jälkeen olis tarkotus alkaa etenemään kirjan ohjeiden mukasesti ja siitä mä aion sit kirjotella... Valitettavasti vähintään seuraavat puol vuotta tulee olemaan vähän ankeeta ilman herkkuja, juhlimista ym. mut se on todellakin sen arvosta jos ja kun tästä paranee lopullisesti! :))
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti