Ajatuksia

Kuluneet kaks viikkoa on ollut ihan mahtavia kaikin puolin. Itelläni on kuitenkin koko ajan hirvee kiire ja juoksen paikasta A paikkaan B ja yritän lukea pääsykokeisiin, joten ajatukset on pysynyt aika lailla muualla kuin tässä prosessissa ja omassa olotilassa. Selvä muutos on joka tapauksessa tapahtunut parempaan ja en muista koska oon viimeeks voinut näin hyvin!

Oireet ei oo vieläkään täysin kadonnut mutta ne ei enää vaivaa mua henkisellä tasolla, vaikka fyysisesti olisikin esim. vatsa kipeenä. Tieto siitä, että tämä joulukuusta kestänyt "projekti" sekä tän hetkinen ruokavalio ja elämäntavat on saanut mut niin paljon parempaan kuntoon ja yli niistä suurimmista jokapäiväistä elämää hallitsevista oireista saa mut pysymään positiivisena mahdollisista ylämäistä huolimatta. Projekti on silti vielä kesken. Ihan jo senkin puolesta, ettei suolisto- ja iho-oireet oo vielä 100% poissa mutta myös sen takia, että oon yhä hakemassa sitä kultaista keskitietä juuri ruokavalion ja elämäntapojen kanssa. En voi esimerkiksi koko loppu elämää syödä vaan kanaa ja parsakaalia vaikka olo olis kuinka hyvä. Ei se olis enään elämää. Oon kuitenkin tajunnut sen, että hiivasyndrooma tulee kulkemaan mun mukana aina halusin sitä tai en. Vaikka saisin (ja uskon että saankin) häädettyä kaiken oireita aiheuttavan hiivan mun elimistöstä, on aina vaarana että se joskus uusiutuu ja palaan lähtöpisteeseen. 

Tämän takia mua myös pelottaa alkaa etsiä sitä sopivaa tasapainoa kaikessa. Mitä jos se kakkupala kaverin synttäreillä onkin liikaa? Tai ei ehkä vielä ensimmäinen mutta se toinen? Jos oireet tuleekin takaisin, räjähtää käsiin ja menetän taas hallinnan? Usein on niin, että mitä enemmän mulla on oireita sitä enemmän mun tekee mieli ruokaa ja nimenomaa niitä hiivaa villitseviä ruoka-aineita. Sitä on hankalaa selittää, mutta tavallaan niiden hiivasolujen nälkä kasvaa syödessä ja ne laittaa koko elimistön aivan sekasin ja vaatii lisää sitä sokeria ja vehnää, jolloin myös ne mieliteot kasvaa ihan järjettömälle tasolle. Tällä hetkellä oon päässyt makean- ja leivänhimosta kokonaan eroon. Oonhan mä ollut jo melkein 5 kuukautta ilman mitään sokeri- ja vehnäpitoisia herkkuja ja alkoholia. Huhhuh, aika lentää! Kaikki se edistyminen minkä oon tähän asti rakentanut on kyllä niin arvokasta, että sitä väkisinkin haluaa miettiä tarkasti seuraavia siirtoja. Joku saattaa ajatella, että oon ihan pölö kun viilailen pilkkua ja ulkopuolisesta koko hiivasyndrooma voi vaikuttaa ihan höpöhöpö jutulta mutta sen tajuaa vasta jos itse kokisi koko tilanteen, joka mulla oli vielä ennen joulua. Siihen tilanteeseen en halua enää ikinä!!

Musta tuntuu että kaiken tän muutoksen keskellä myös mun persoona on jollain tavalla muuttunut, vaikuttaahan elämän muutokset myös henkisesti oli ne sitten isoja tai pieniä muutoksia. Omasta mielestä musta on tullut just paljon positiivisempi ja arvostan ja nautin enemmän myös kaikista pienistä asioista ympärillä. Suhtaudun nykyään myös vastoinkäymisiin erilailla ja uskon vahvasti että millä tahansa asioilla on aina tapana järjestyä tavalla tai toisella.

Uskon että tämäkin projekti tulee päättymään hyvin. Täytyy vaan antaa itselleen tarpeeksi aikaa ja kuunnella mitä se oma keho viestittää! Tällä hetkellä menossa oleva kehokuuri on puolessa välissä ja jäljellä varsinaista kuuria on 2 viikkoa. Sitten alkaa optimointi ja mun tilanteessa pysyn edelleen näissä tavoissa eli vältän hiivaa, sokeria ja vehnää ja kaikkea ylimääräistä elimistöä kuormittavaa. Kehokuurin jälkeen aion jatkaa myös hiiva"lääkitystä" eli maitohappobakteereja ja Candida Fortea, mitkä mulla on nyt kehokuurin takia tauolla. Kesällä alan varovaisesti kokeilemaan taas uusia ruoka-aineita ja hakemaan sitä varsinaista tasapainoa. 

Hiljaa hyvä tulee :)

Kesäiltoja odotellessa...