6-0

Puoli vuotta sitten valmistauduin muuttamaan mun elämää terveyden osalta toiseen suuntaan. Voin sillon tosi huonosti ja vaikka oireiden vakavuus oli mitätöntä, tunsin itseni epätoivoseksi ja masentuneeksi. Muistan syksyllä miettiväni, mitä jos jaksaisin ainakin kesään asti taistella dieetillä ja päästä eroon hiivasyndroomasta lopullisesti. Kävin mielessäni läpi joulun, uudenvuoden, pääsiäsmunat, vapun, kavereiden synttärit ja muut juhlat mutta missään vaiheessa en luopunut ajatuksestani, vaikka kesään tuntui olevan ikuisuus ja taistelusta ei tulisi helppoa. Käytän sanaa taistelu, koska sitä se on henkisesti ollut kaikkine takapakkeineen ja epätoivon itkuineen. Matka on ollut yhtä vuoristorataa, mutta kuitenki suunta on ollut eteenpäin välillä vähän hitaammin ja välillä nopeammin.

Nyt puoli vuotta myöhemmin dieetistä on tullut elämäntapa ja ylipäätään suhtautuminen ruokaan on muuttunyt täysin. En käytä enää puolia päivistäni miettimällä mitä söisin, mitä olen tänään syönyt, mitä syön tunnin päästä tai laskenut että jos syön nyt, niin vatsa on kolmen tunnin päästä kipeä. Koko elämä pyöri tavallaan syömisen ja ruuan ympärillä ja meinaa ihan itku tulla kun miettii sitä rumbaa. Nykyään nautin tehdä ruokaa ja kokeilla uusia juttuja sellaisista raaka-aineista, jotka varmasti sopivat mun elimistölle. En kaipaa vanhoja herkkuja ja kuten oon sanonut, koen syöväni tällä hetkellä melko normaalisti kaikesta huolimatta. Musta on myös ihanaa, että kaverit on kannustanut mua ja muistavat aina "ainiin sä et voikkaan syödä tätä". Ja hienointa on se, että he myös ymmärtävät ja hyväksyvät sen. Välillä mua on säälittykin, kun en oo voinu kaikkiin herkkuiltoihin osallistua täysillä, mutta mua ei oo missään vaiheessa haitannut yhtään vaan päin vastoin! On ihan parasta viettää aikaa ihmisten kanssa ilman, että täytyy murehtia jostain omista oireista ja tätä hyvää oloa en vaihtais mihinkään!! En edes tiedä tajuaako kukaan, kuinka iso juttu tä on mulle loppujen lopuksi ollut...

No, mitä olen oppinut tän kaiken keskellä? Ainakin sen, että mun hyvän olon takana on ruoka-aikojen säännöllisyys ja riittävä veden juonti päivän aikana. Käytän syömiseen myös paljon aikaa ja yritän pureskella ruuan mahdollisimman hyvin ja auttaa ruuansulatusta jo ennen kuin ruoka on mahassa. Tätä ei aina muista. Pieniä niksejä suurilla hyödyillä! Toinen juttu on olla miettimättä tai stressaamatta liikaa ja nauttia. Aina ei voi olla hyvä päivä ja välillä tulee syötyä sopimattomia juttuja, jolloin oireita ilmaantuu. Parasta siinä on kuitenkin se, että aina tulee uusi päivä ja voi aloittaa puhtaalta pöydältä. Ja mitä oireisiin tulee, ne ovat niin mitättömiä verrattuna viime vuoteen, ettei niistä tarvitse juuri välittää. 

Mikä on muuttunut? Tietenkin se ruokavalio. Syön mm. paljon kasviksia, lihaa, hedelmiä, marjoja, puuroa, ruisleipää, jogurttia sekä perunaa, riisiä ja gluteenitonta pastaa silloin tällöin. Pois on jäänyt kaikki venhätuotteet ja hiivaa ja sokeria sisältävät tuotteet, einekset, alkoholi ym. 
Kaikki se kamala turvotus ja neste on lähtenyt kropasta ja lähes 10 kg kevyempänä olo ei voisi olla parempi. Mieliala on korkeella ja oon tosi onnellinen tällä hetkellä kaikkeen ja tyytyväinen, että päätin aloittaa taistelun. Ja mikä parasta, mun iho on täysin terve ja myös pysynyt sellaisena!

Miten jatkossa? En ole enää yhtä tiukka ruokavalion suhteen. Olen vähitellen kokeillut myös niitä sokeria ja muita mulle oireita tuoneita ruoka-aineita. Aloitin ihan niinkin tyhmästä jutusta kuin ketsupista, jossa on sokeria ja etikkaa. Uskallan laittaa leivän päälle jo siivut kinkkua ja juustoa, vaikka niissä olisikin lisäaineita ym. Olen lähtenyt liikkeelle pienistä jutuista ja koko ajan kuuntelen miten kroppa reagoi. Toistaiseksi kaikki on hyvin. Olen jo herkutellut susheilla, sokerittomalla limsalla, sipseillä ja popcorneilla. Viime viikolla söin pehmiksen, joka oli ensimmäinen sokeria sisältävä herkku puoleen vuoteen. Oli hyvää, mutta ei niin hyvää kuin kuvittelin tai olisin muistanut. Suorastaan nauratti, että tällästäkö se nyt sitten oli :D Jäätelön jälkeen tuli hetkeksi sellanen olo että olisin ollut hiukan humalassa ja mietin voiko se johtua sokerista. Kyllä se vaan taisi sokerista johtua, koska pari päivää myöhemmin join limsaa, jossa oli sokeria ja sama efekti! Niin se elimistö vaan tottuu muutoksiin ja reagoi "vierasiin aineisiin", hassua.

Täysin vanhoihin tapoihin en aio palata, se on selvä. Vehnä, hiiva ja sokeri pysyvät poissa. Ei välttämättä 365 päivää vuodessa, mutta niin että tämä pitkän taistelun tuloksena saavutettu hyvä olo säilyy. Tällä viikolla aion palkita itseni ja menen ulos syömään ja juhlimaan kavereiden kanssa, olen sen ansainnut! Taistelu ei ole kokonaan ohi, mutta mä ainakin johdan 6-0 ja joku päivä oon todellinen voittaja.